Muutto. Ensimmäinen yö omassa kodissa.

Olin pikkuhiljaa vienyt paljon tavaraa talostamme yksiöni häkkivarastoon, omalla pienellä autollani. Minulla oli varattuna kaupungin vuokrakolmio. Oli vapun aika ja jännäsin, saanko avaimet perjantaina, ennen vappua, vai meneekö maanantaille. En olisi millään jaksanut enää päivääkään siinä pienessä yksiössä, jossa kuukauden majailin. Sain sitten ne avaimet, perjantaina klo 14.30!! Tiukille meni, mutta onneksi läheiseni auttoivat minua, että pystyin olemaan asunnolla heti seuraavan yön. Sain vietyä silloin perjantaina asuntoon mm. sängyn, peiton, nettiyhteyden, maton ja tietokoneen. Valona oli kynttilä.

Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa

Istuin hämärtyvässä illassa, olohuoneessa, matolla, tietokone auki ja selailin netistä kaikkea. Olohuoneeni oli kaunis, pitkät, kapeat ikkunat alas asti, neljäs kerros, näin ulos asti siinä lattialla istuessani. Join viiniä ja ihmettelin, että miten ihmeessä minä olen selvinnyt tänne asti! Kuinka olin uskaltanut, pystynyt siihen? Ja miten ihmeessä pärjään, taloudellisestikin? Exäni oli asettanut minut aika ahtaalle vuosien ajan, visa oli aina tapissa ja erinäisten asioiden vuoksi minulla oli toinenkin luottokortti ja siellä vähän maksamista jäljellä. Autoa en ollut omistanut vuosikausiin, joten vakuutukset on täysimääräiset, ei ole bonuksia. Vuokratakuu piti maksaa, jo se aiheutti sen, että tilille ei paljon rahaa jäänyt. Itkeskelin sen illan ja muistelin vähän menneitä, mutta enimmäkseen tsemppasin itseäni ja ajattelin tulevaisuutta.

Olin kuitenkin todella onnellinen. En olisi malttanut millään käydä nukkumaan, siinä keväisessä illassa oli jotain niin lupaavaa, uuden alkua. Minä, minä olin itsenäinen nainen. Minä aioin pärjätä ja näyttää exälle närhen munat. Minä olen vahva ja osaan luoda ihan uuden elämän itselleni ja laspsilleni, vaikka ex sitä yritti vuosien ajan tehdä mahdottomaksi, etten vaan lähtisi. Minulla oli asunto, jonka itse hankin. Auto, jonka itse kävin valitsemassa ja ostamassa (velaksi tietenkin.) ja työpaikka, johon tarvittavan koulutuksen ihan itse kävin. Aloin vahvistumaan, enkä onneksi tiennyt, mitä kaikkea ex vielä tulisi tekemään hankaloittaakseen minun elämääni ja suhdettani lapsiini.

En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta

Seuraavana päivänä kävimme hakemassa huonekalut, matot, kukat, astiat jne.. Kuorma täyttyi nopeasti, exäni oli silloin pois kotoa, onneksi. Hän oli ollut sitä mieltä, ettei hänen luonaan asunut lapsemme saanut auttaa minua muutossa, että se ei ole "normaalia"... Onneksi lapsi itse oli sanonut, että aikoo auttaa ja lähtee mukaan viemään muuttokuormaa, jotta näkee toisenkin kotinsa. Tavarat saimme todella nopeasti kolmioon vietyä ja siinä loppuilta menikin siivotessa ja tavaroita järjesteltäessä, siis vappuaatto!

Nyt kun tätä kirjoitan, on eron harkinta-aikaa kulunut 5kk! Ihan kohta olen vapaa! ERONNUT!! Saan tehdä melkein mitä haluan! Ex ei voi enää hallita minua.

-Tähti

Kaija Koo: VAPAA

Mä olen kyllästynyt niihin,
Voimiin jotka ohjailee mun elämää.
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa.
En tiedä onko se väärin,
Kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan.
Sillä niin olis käynyt,
Jos ois jäänyt eiliseen kii.

Joku mua piteli siinä,
Se oli niin kamalan vahva.
Eikä se halunnut päästää irti.
Melkein kuin lihaa ja verta,
Suurempi vuoria ja merta,
Se sellaiseksi kasvoi mun päässä.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

En aio tuntea pelkoo.
Vaikka pelkään et se ei oo musta kii.
Mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi.
Mä aion antaa sen kuolla,
En enää anna sille tilaa hengittää.
Mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää.

Mä rakennan kotini yksin,
Mä parannan minäni yksin.
Ja pakotan pitämään itseni koossa,
En ole se surkea rätti,
Jonka sydän on imetty kuiviin.
En rakenna sille kotiini huonetta.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.

Mä valitsin juosta,
Koska luulin etten osaisi muuta.
En enää tunnista itseeni tuosta,
Se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan.

En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.