Jotta tämä ei menisi ihan vain minun vaivojeni ja ongelmieni korostamiseksi, niin oli exälläkin jotain terveysongelmia.

Hänellä oli mystinen rintakipu, siihen ei koskaan löytynyt syytä.

Kipukohtauksia saattoi tulla esim. kun olimme riidoissa.

Kipukohtauksia oli aikalailla alusta lähtien. Omien puheidensa mukaan hän kävi silloinkin aina sydänfilmeissä, otettiin verikokeita jne, mutta mitään ei selvinnyt. Kun kohtaus tuli, hän muuttui ahdistuneeksi, huokaili, käveli kuuluvilla askelilla ahdistuneesti ja valitti kipuja. Mutta ei kuitenkaan tuntunut oikeasti haluavan apua. Jos hän oli kotona, hän ei koskaan lähtenyt lääkäriin, vaikka olisin tietenkin erittäin mielelläni vienyt. Hän sai minutkin aina niin ahdistuneeksi, kun en voinut tehdä mitään ja hän vain valitti oloaan.

Edellinen kerta oli 2015, voi kun muistaisinkin mistä me riideltiin! Olin lomautuksilla silloin kotona ja hän lähti seuraavana aamuna normaalisti töihin. Joku soitti minulle aamun aikaan ja ex oli yrittänyt sillä aikaa soittaa. Hän soitti sitten uudestaan ja tyypilliseen tapaansa sanoi "yritin soittaa jo aiemmin mutta ethän sä vastannu puhelimeen". Sitten hän, hyvin heikolla äänellä, sanoi, että on työpaikkalääkärillä, kun sai niin pahan rintakipukohtauksen. Että makaa siellä paareilla ja ottavat sydänfilmiä. Tarjouduin hakemaan hänet kotiin tai viemään keskussairaalaan, mutta hän kieltäytyi. Sanoin hänelle, että ilmottaa sitten miten menee ja mitä tapahtuu. Mitään ei kuulunut ja laitoin viestiä, että missä on nyt. Töissä. Oli siis kuitenkin semmoisen, lähes sydänkohtauksen jälkeen, kyennyt palaamaan töihin. Ja oli töissä ihan normaalin päivän. Lääkäri ei määrännyt sairaslomalle, edes loppuäiväksi.

Monesti olen tuota terveysongelmaa miettinyt, että se on ollut ihan pelkkää näyttelemistä! Sillä hän on saanut tarvitsemaansa huomiota, jopa riitoja anteeksi, kun on vaan näytellyt suuren kivun vallassa olevaa. Samantyylistä näyttelemistä oli ihan eromme alkuvaiheessa, kun vielä asuin kotona ja kriisi oli päällä. Hän ei sitten enää "saanut nukuttua ollenkaan"! Ei ollenkaan! Menee niin pahaksi. Se oli pääsiäisen aikaa ja minä nukuin hänen vieressään yön. Tai se meni itseasiassa niin, että itse valvoin melkein koko yön pohtiessani tätä tilannetta. Ja hän nukkui. Monta tuntia, ihan umpiunessa. Ja aamulla väitti ettei ole nukkunut, sanoin siihen että kyllä nukuit, mutta olin tietenkin väärässä. Ja sitten häneltä meni samantein ruokahalut. Ei vaan saa syötyä!

Tein hyvää liharuokaa, jota olin pääsiäiseksi varannut, hän otti pienen ripposen lautaselleen, söi siitä teatraalisesti yökkien pari haarukallista ja loput heitti roskiin Ja sitten soittamaan Terveyskeskukseen aikaa lääkärille. Jonne hän ei sitten jostain syystä saanut aikaa, vai eikö soittanut ollenkaan. Hyvin painostavan päivän päätteeksi, tein illalla sämpylöitä. EX oli ottanut muutaman kaljan murheeseen ja sitten söi MELKEIN KAIKKI sämpylät! Ihan tuosta noin vaan. Vaikka oli valittanut kun ruoka ei maistu enää ollenkaan. En viitsinyt siitä hänelle sanoa, etten enempää kiusaa. Sitten illalla hän tavalliseen tyyliinsä istui olkkarissa, kannettava sylissä ja kuunteli kuulokkeilla musiikkia. Menin myös olkkariin, oman kannettavan ja kuulokkeiden kanssa kuuntelemaan musiikkia. Hän katseli minua hyvin syyttävästi, katsoi todella pitkään ja pyöritti päätään, huokaili kuuluvasti. Sitten nousi ja sanoi, ettei voi nyt edes musiikkia kuunnella! Että hän lähtee nukkumaan. Itse kuuntelin rauhassa musiikkia illan, ja lähdin nukkumaan minäkin. Nukuimme aina yläkerrassa, ja siinä aulassa ex kuunteli ihan tyytyväisenä musiikkia, kun kävelin tyynesti ohi ja yritin olla pokkana.

Käsittämätön mies.

-Tähti