Nykyään mulle kuuluu jo aika hyvää!
Ex on tällähetkellä reissussa naisensa kanssa kaksi viikkoa ja nuorempi lapseni on mun luona. Olen pikkuhiljaa pääsemässä exän vaikutuspiiristä ulos ja alan elää ihan omaa, itsenäisen naisen elämää. Teen omat päätökseni, onnistumiseni ja virheeni. Silti edelleen, kuulen päässäni exän mielipiteet asiasta kuin asiasta. Tähän saakka olen myös lapseltani melkein aina kysellyt jotain exän touhuista, mutta nyt ajattelin lopettaa senkin. Jos joku asia erityisesti mietityttää, niin voin kysellä, mutta kaikki turhat utelut pois. En mä muuten pääse tässä eteenpäin.
Ostin asunnon! Sain exältä pienen summan rahaa erossa, jota olen käyttänyt kaikkeen tarpeelliseen. Loput lojui tilillä kuukausia enkä tiennyt, mitä niillä teen. Teki mieli ostaa hieno auto, olisi kerrankin kunnon menopeli. Mutta, tuo nykyinen autoni on aika uusi, siisti ja tehokas, sillä on todella hyvä ajaa, ei ole ollut vikoja, kuluttaa vähän dieseliä ja on ihan sporttisen näkoinen. Mutta se väri, se on hopeanharmaa, yöks. Auto on kuitenkin huono kohde "sijoittaa", ikinä ei tiedä millaisen romun loppupeleissä saa niskoilleen. Mieluummin kuitenkin asunto, mietin, ja sitten aloin tosissani etsimään.
Paikkakunnalla, jossa asun, on todella kalliita kolmioita, 75000e ->, en saa enkä halua noin paljon lainaa. Muutamaa kolmiota kävin katsomassakin, olihan ne hienoja ja kivalla paikalla, mutta liian kalliita. Naapuripaikkakunnalla oli 30000e edullisempia! Kävin katsomassa kahta vaihtoehtoa, molemmat samassa talossa. Toinen oli kivasti rempattu, värit oli mun mieleen, mutta vessaan oli tehty sauna. Nyt siellä oli siis pieni sauna ja vielä pienempi vessa. Lisäksi asukkaat asuivat siinä asunnossa vielä, se oli täynnä tavaraa, todella sekainen, likainen ja haisi tupakalle.
Toinen asunto, tismalleen samanlainen, mutta edullisemmin rempattu ja se oli melkein tyhjillään jo. Mutta se oli todella siisti, vessa oli vessa ja keittiö oli rempattu oikein kauniiksi. Iso kolmio, 77m2 ja hinta varsin edullinen, josta mulla jäi maksettavaksi lainaa n.30000e. Olen siis asuntovelallinen, mutta luulen pärjääväni tuon lainan kanssa. Ex osti aikanaan sijoituskämpän täältä kalliimmalta paikkakunnalta, se oli yksiö, 10v vanhemmasta talosta kuin minun asunto ja maksoi 30000e. Onnea vaan hänen sijoituksilleen. Kuulen korvissani, miten hän haukkuisi minun asuntoni, "surkea läävä, huonossa taloyhtiössä (yhtiöllä ei ole velkaa), paskalla paikalla ja kuolevalla paikkakunnalla". No, en luule paikkakunnan kuolevan ihan heti, isompi paikkakunta 10km päässä vetää tätäkin pienempää hyvin ja siellä käyn töissäkin.
Ensi viikko on suuri viikko. Eroa voin hakea torstaina ja muuttopäivä on lauantaina. Torstaina katson olevani virallisesti vapaa nainen ja eronnut. Tänään juhlistan tulevaa uuden ihanan mieheni seurassa. Hän antaa minun olla sellainen kuin olen ja rakastaa minua. Kyllä sen tuntee ja tietää, kun toinen rakastaa. Olen tutustunut häneen pikkuhiljaa, vaikka olen tuntenut hänet 10 vuotta! Kuinka vähän sitä loppujen lopuksi toisesta tietääkään. Olemme keskustelleet asioista todella perinpohjin. Olemme kirjoitelleet jo satoja sähköposteja, se on ihana tapa viestiä. Joka päivä saan ainakin yhden pitkän viestin häneltä. Olemme tapailleet muutamia kertoja, lasten takia on kuitenkin aika lyhyitä tapaamisia. (Pitää kirjottaa joskus siitä, kuinka vaikeaa on tapailla uutta ihmistä yli 20 vuoden tauon jälkeen, se ei ole todellakaan helppoa.) Nyt aion tapailla häntä ihan julkisesti, tänään menemme kaupunkiin nauttimaan hauskasta showsta ja kuoharista!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
-Tähti
Kommentit