Teinityttönä haaveilin miehestä, joka ottaisi minut huomioon. Olisi kivaa tehdä hyvää ruokaa yhdessä, syödä yhdessä, sen jälkeen siivota keittiö ja olla vaan. Hänelle voisin kertoa huoleni ja murheeni ja hän halaisi ja suukottelisi ja rauhoittelisi minua, että ei mitään hätää, minä olen tässä ja autan ja rakastan sinua. Halusin käydä kävelyllä, painautua häntä vasten ja romanttisesti käsi kädessä kuleksia kahden, jutella ja katsella maisemia. Iltaisin olisi kiva katella telkkua vieri vieressä ja sitten mennä yhdessä nukkumaan. Haaveilin myös ihanista rakasteluista, että mies haluaisi minua, siis vain MINUA. Ja minä haluaisin häntä.

EXmieheni oli valitettavasti todella kaukana sellaisesta tavallisen ihanasta miehestä, mistä unelmoin. Exäni teki välillä myös ruokaa, mutta se oli jotenkin vain sinnepäin tehty. Hän ei panostanut raaka-aineisiin ja ruuanlaittokin näytti välillä siltä, etten tiennyt halusinko syödä niitä ruokia. Esim. hänen ostamansa pihvit olivat niin harmaanruskeita, että oliko ne jo käyttökelvottomia, en tiedä, ehkä. Niitä hän paisteli haalealla pannulla. Ruokaillessa hän tenttasi kaikilta, että eikö olekin hyvää ruokaa ja olimmehan me lasten kanssa aina samaa mieltä. Hän olisi suuttunut todella paljon, jos joku olisi sanonut että ruoka ei oikein maistunut. Sitten häntä piti vielä päivien päästäkin kehua, kuinka herkullista ruokaa teitkään silloin! Ja homma ei tietenkään toiminut toisinpäin, minun tekemääni ruokaa ei tarvinnut kehua. Joskus kysyin, että onko hyvää ja sain aika laimean vastauksen, että joo ihan hyvää. Yleensä ruoka-astiat hän jätti pöytään ja keittiön siivoamisen minun vastuulleni. 

Suhde ei parantunut vuosien kuluessa, miehestäni ei kuoriutunut sellaista Miestä, mitä olisin tarvinnut. Johon olisin voinut turvautua ja johon olisin voinut luottaa. En saanut hänestä seuraa kävelyille ja vuosien kuluessa naamio karisi hänen kasvoiltaan. Hän katseli netistä ihan kokoajan jotain tanssityttöjä, pehmopornoa, ties mitä. Aina pyöri ruudulla joku nuori, kaunis ja hoikka naikkonen. Ja minä aloin tuntea sängyssä, että mies ei halunnut minua, vaan heitä. Hän vaati minulta asioita, joista en nauttinut. Hän ei viitsinyt yrittää enää yhtään missään, hän paljastui aikamoiseksi manipuloijaksi, tunteettomaksi, melkein hirviöksi.

Olisin jatkanut tätä avioliittoa, jos siinä olisi ollut pienikin hippunen lämpöä, hellyyttä ja oikeaa toisesta välittämistä, rakkautta. Minulle merkitsi niin paljon oma pieni perhe, minun rakkaat lapset siinä pyörimässä, valittamassa, mankumassa. Kiukuttelemassa ja vitsailemassa. 

Valitettavasti sitä perhettä ei enää koskaan tule olemaan.

Toinen lapseni viestitteli minulle tänään, että vaikka hän ei tässä niin paljon olekaan, niin olen hänelle tärkeä. Eikä ole hylkäämässä minua. Sydämiä. Tämä siis 15-v pojalta.

Joten elämä kyllä jatkuu. Tulee uusia mahdollisuuksia. Uusia ihmisiä. Tulee jonkunlainen uusi perhe. Jossa ihan kaikilla on hyvä olla.

-Tähti