Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut ihan koko elämäni. Hänen kanssaan olen jakanut surut ja murheet, koulukiusaamiset ja koko elämä. Uskoin, että hän on se, minun paras ystäväni.

Mutta, eroni jälkeen jotain on muuttunut. Hän ei ole enää se ihminen, joksi häntä luulin. TAI olen ollut väärässä kokoajan ja luullut, että hän on ystäväni. Ei kait tämmöinen ihminen kuulosta kovin hyvältä ystävältä:

Tajusin, että hän on halunnut nolata minut ihmisten edessä. Hän on nauttinut siitä, että sai mut punastumaan ja että jouduin ihmeellisiin vaikeisiin tilanteisiin ja jätti minut selittelemään asiaa. Minä pyysin hänet lapseni kummiksi, hän ei kutsunut minua edes kummankaan lapsensa ristiäisiin. Minä kutsuin hänet omiin 40v juhliini, hän ei "päässyt tulemaan" muttei myöskään laittanut onnittelukorttia lahjasta puhumattakaan. Minä menin hänen juhliinsa ja lahjan lisäksi olin koonnut hänelle elämästään hauskan videon. Hän ajoi ajokortin vasta vanhemmalla iällä, joten olen kuskaillut häntä aika paljon. Hän olettaa, että haen hänet aina kotoa ja ajelaan mun autolla esim. hotelliin viikonlopuksi ja sitten kuskaan hänet takaisin kotiin. Hän on suuttunut minulle, kun en sitä aina ole tehnyt, koska välillämme on kuitenkin lähes 100km/suunta.

Nyt olen tajunnut myös sen, että minun kanssa vietetään aikaa vain silloin, kun muita ei ole saatavilla. Viime keväänä pyysin häntä kesälomalla mun luokse (olin muuttanut uuteen asuntoon), oltaisiin höpötelty kaikkea ja otettu muutama olut. En saanut mitään vastausta pyyntööni, enkä myöhemminkään, kun laittelin asiasta viestiä, joten jätin sen sikseen. Emme nähneet koko kesänä. Hän keksi keksimistään tekosyitä, kun pyysin hänta viime syksynä yhdelle keikalle, joka oli kuukausien päästä. Koska tiesin, että hänellä on viikonloppuisin harvoin vapaata, niin pyysin ajoissa. Sovittiin, että suunnitellaan ja mietitään ja sen jälkeen hänestä ei kuulunutkaan yhtään mitään. Sitten soitin hänelle ja kysyin asiaa, mutta hän oli niin vaivaantunut, että ajattelin sitten jättää koko aiheen ja puhelin vain niitänäitä. Enkä sen koommin soittanut hänelle. 

Tajusin nuo ja monet muut asiat vasta, kun aloin pohtimaan meidän ystävyyttä. Aika yksipuolista se on ollut. Ja se harmittaa mua todella paljon, koska hän on se paras ystävä. Välillä meillä on ollut seurusteluiden vuoksi vuosien taukoja, mutta aina olemme jatkaneet jouhevasti ystävyyttä.

Nyt olemme pari-kolme kertaa kevään aikana soitelleet, mutta ajattelin jättää hänet pikkuhiljaa. En mä tarvitse tuommoista ihmistä elämääni. Karsin kaiken kurjan elämästäni, ensin jäi aviomies, sitten paras ystävä. 

Elämä on.

- Tähti