Nyt olen ollut viikon sairaslomalla. Ykkösprioriteettini on ollut nukkuminen. En ole silti saanut kovin hyvin nukuttua, päinvastoin. Viime yönä en nukkunut mielestäni ollenkaan. Uni ei tullut. Ei ollut mitenkään huono olo, ei ollut negatiivisia ajatuksia, eikä se edes häirinnyt, ettei uni tullut. 11 jälkeen päivällä sitten nousin sängystä, otin aamupalaa ja sitten laitoin itseni kuntoon ja lähdin kaupoille. Kävin mm. matkatoimistossa kyselemässä Tallinnaan hotellimatkoja kuljetuksin täältä omasta kaupungista, mutta eipä niitä ole ollenkaan. Sitten kävin kirpparilta ostamassa kaikenlaisia, todella ihania, sisustusjuttuja jouluun. Sitten tulin kotiin, tein pizzaa ja menin päikkäreille, uni ei tullut siinäkään.

Toi on aika jännä fiilis, ettei uni tule ja nimenomaan se, että se ei suututa. Outoa! Mä kyllä nään kaikenlaisia kokemuksia, siis niinkuin unia, muttei ne voi olla unia, kun en nuku. En siis viime yönäkään herännyt kertaakaan unesta. Makasin ja rentouduin. Korvaako sellainen hyvän unen? En tiedä, mutta ei mua ole tänään väsyttänyt normaalia enempää.

Tein myös sellaisen muutoksen elämässä, että sanoin miesystävälleni, että pidetaan taukoa seurustelusta. Ja syy oli ihan siinä, etten koe antavani hänelle sitä kaikkea, mitä seurustelussa mun mielestä pitää toiselle antaa. En mä ole ollut läsnä meidän tapaamisissa täysillä ollenkaan enää pitkään aikaan. Kokoajan olen vaan miettinyt, että kumpa pääsisin kotiin nukkumaan. Voi kun saisi nukkua vaikka kuukauden putkeen! Olen ihan liian kiltti ja mietin vaan muita ihmisiä. Nyt se raja tuli vastaan ja valitettavasti rakkaani saa tästä kärsiä. 

Ja nyt mulla on NIIIIN huono omatunto, kuin ikinä! En tiedä, sainko asian kerrottua hänelle niin, että hän ymmärsi sen. Hän on todella ihana, ymmärtäväinen ja kiltti ihminen enkä missään tapauksessa olisi halunnut häntä mitenkään satuttaa. Mutta en mä jaksa näinkään. En jaksa seurustella, kun en siitä itsekään saa sitä, mitä haluaisin. Ihan selkeästi yhdistän sen tähän olotilaani, joka on aika sekava. Mun on vaan pakko karsia kaikki "ylimääräinen" pois. Mun pitää saada rauhoittua ja vetää henkeä ja miettiä, mitä seuraavaksi teen. Olen lukenut tosi paljon työuupumuksesta ja toivon, että minä osasin lopettaa ajoissa sen väkinäisen yrittämisen. Haluan selvitä ilman masennus- ja verenpainelääkkeitä. Meidän seurustelu taitaa myös päättyä tähän syksyyn, en halua pitää häntä missään löyhässä hirressä odottamassa.

Ja vaikka kaikki menis päin helvettii, laulan silti laa la la la la la laa, eli jatkan elämääni. Yritän kovasti alkaa nauttimaan omasta ajasta ja siitä, että saan ITSE päättää, mitä teen, millon ja kenen kanssa, Äärettömän tärkeä asia, joka monelta jää kokonaan kokematta. Itsellänikin on semmoiset vajaat 30v aikaa, kun olin sinkku. Olen katsellut matkoja vaikka minne, sillä meinaan jatkaa yksin reissaamista huolimatta stressivatsastani ja huonosta suuntavaistosta. Mun pitää opetella tuntemaan itteni, mihin mä pystyn ja mistä selviän ja mistä tykkään. Mä en voi aina mennä muitten mukana sinne, minne ne haluaa mun elämässä menevän. Mun on pakko oppia tykkäämään itestäni ja antamaan itelleni aikaa. Sitä omaa rauhaa, mitä niin kovasti tarviin!

Maapallo pyörii radallaan ja mä laulan laa la la la la laa laa

-Tähti