Elämä on ihmeellistä ja outoa. Ei sitä voi itse hallita, vaikka haluaa. Ja aina kun ei edes tiedä, mitä haluaa. Ei jaksa seurustella, mutta haluaa kuitenkin olla toisen kanssa. Mitähän hittoa??

Olen edellen saikulla, olen ollut todella väsynyt. Olen nukkunut 12-13h öisin (tai yrittänyt nukkua) ja siihen ihan jokapäiväiset päikkärit päälle. Olen käynyt psykologilla ja muutenkin tehnyt töitä itseni kanssa. Lähinnä omien ajatusten kanssa, joita mieli meille jatkuvasti tuottaa. Olen oppinut, että niitä voi jossainmäärin hallita. Ajatukset on mielen tuotteita, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä totuuden kanssa, ne voi haitata elämää todella paljon. Aika suuri asia on, että tajuaa tämän. Kaikki ei todellakaan ole totta, mitä ajattelet. Itse mietin aina, että tottakai itseeni luotan ja omaan arvostelukykyyni. No, ei kannata. Siellä pääkopassa taistelee väärä ja oikea, totuus ja valhe, luulo ja tieto jne.. Ja sulla itselläsi ON oikeasti valta päättää, mikä on totta ja oikein. 

Tämä havainto mutkisti hieman asioita, koska luulin tehneeni oikea päätöksen jättää miesystäväni. Oman jaksamiseni kannalta se oli ihan oikea päätös, ei mulla ollut voimia jatkaa suhdetta enkä olisi pystynyt antamaan sille kaikkea. En pystynyt pitkiin aikoihin. Olemme kuitenkin olleet yhteyksissä aika paljon, olen tukenut häntä tässä kriisissä ja yrittänyt selvittää asioita, miksi näin tapahtui. Olimme, ja olemme edelleen, ihan erityisen läheisiä ja luotamme toisiimme, keskusteluyhteys on säilynyt. En halua olla kenenkään kanssa huonoissa väleissä.

Nyt olemme lähentyneet todella paljon ja meillä on ollut muutamaan kertaan todella intiimiä, ihania hetkiä. Hän on mun paras ystäväni, luotan häneen kuin kallioon ja tiedän, ettei hän ikinä tekisi mitään, mikä mua satuttais. Mutta, hän on kuitenkin eromme jälkeen hakenut aktiivisesti seuraa, koska hän ei halua olla yksin. Ja minä olen hänelle sanonut, että älä missään nimessä jää mua odottelemaan, en voi luvata mitään. Itse en etsi ketään uutta, keskityn itseeni ja toipumiseen.

Olen kokoajan toitottanut itselleni, että se on todellakin molemmille parhaaksi, että hän etsii uutta seuraa. Mutta hitto vieköön, että mua koskee. Ollaan viestitelty asioista aika avoimesti ja hän on käynyt treffeillä (niistä en tiedä sen enempää), mutta ei ole löytänyt ketään. Tällä viikolla olemme nähneet kolme kertaa ja alan olla korviani myöten rakastunut häneen uudelleen. Meistä molemmista on tullut vähän erilaisia ja se on hyvä asia. Mutta sitten hän kertoi, että pelkää ihastuvansa johonkin naiseen ja että on menossa treffeille vielä yhden kanssa, haluaa mennä. Tuon jälkeen itkin yhden illan katkerasti. Hän haluaa siis tavata vielä jonkun ja jotain on ilmassa. Mä en voi mennä väliin, kun en tiedä voinko omalta osaltani luvata mitään. Mitä jos hän ihastuu toiseen? Olen menettänyt maailman ihanimman miehen ja olen 100% varma, etten löydä toista samanlaista.

Joulu tulee ja lapseni tulevat viettämään aattoa kanssani. Illan olen varmaan sitten yksin. Tuo entinen miesystäväni lähtee pariksi päiväksi reissuun ja en voi olla miettimättä, että sielläkö hän tapaa sen yhden naisen.. Ajatukset velloo ja huonot ajatukset etenkin, mutta aion kuitenkin nauttia elämästä ja joulusta. Jouluaattona haluan käydä hautausmaalla, joulukirkossa ja kävelyllä. Tavata äitiäni. Syödä pitkästä aikaa yhdessä lasten kanssa saman pöydän ääressä.

Ihanaa Joulua kaikille, rakastakaa toisianne!

-Tähti