- Matti Nykänen

Mitä kaikkea taas onkaan tapahtunut. Luulen, että elämäni on tylsää, mutta nykyään ehkä ei kuitenkaan. Tietenkin, kun monet illat viettää yksin kotona, niin on pitkä aika ja ehtii miettimään kaikenlaista.

Entinen miesystäväni (olkoot vaikka M) tapasi siis ennen jouluaattoa jonkun naisen, jonka todella halusi tavata. Seuraavana päivänä hän oli menossa parin päivän reissuun ja koska olemme olleet tiiviisti yhteydessä, odotin että hän jonkun viestin laittaa, kun on sinne perille päässyt.

No ei laittanut. Ja minä odotin, itkin, murehdin. Toki alitajuntaisesti mietin, että on sitten rakastunut ekoilla treffeillä ja unohti minut. Niin oli käynyt.

Sitten tuli jouluaatto, joka oli osaltani pilalla samointein. M oli löytänyt ihanan naisen, jonka kanssa halusi katsoa mitä elämä tuo. Hän oli ilmiselvästi ihan pähkinöinä. Ja minä olin juuri antanut itseni taas rakastua M:n. Aamulla klo 7 olin jo lenkillä, koska en juurikaan nukkunut. Kahdeksan jälkeen vein äidin kanssa isäni haudalle kynttilän. Toinen lapseni tuli puolilta päivin, itse menin joulukirkkoon sitten itkemään. Toinen lapseni tuli myöhemmin. Minua ei olisi vähääkään huvittanut tehdä jouluruokia, kattaa pöytää ja olla iloinen. Olin täysin surun murtama.

Onneksi kuitenkin lasteni kanssa mulla on sellainen huumori, että se puree kaikkiin ja meillä oli tosi hauskaa. Pelailtiin siinä vielä, ennenkuin toinen lapsi lähti isänsä luo. Toinen jäi sitten ihan yöksi. Hänen kanssaan oli todella kiinnostavat keskustelut koko illan ja jälkeenpäin olen todella iloinen, että hän oli siinä höpöttelemässä.

Joulupäivä meni itkeskellessä M:n perään. Itkin silmät päästäni, kun mietin mitä hän ja se nainen olivat illan, yön ja päivän puuhanneet. Byäääähhhhh!!

Kivun kautta ihminen kasvaa. Huominen on aina tulevaisuutta. Metri metriltä se mäki pienenee. Kihlat meni mutta suhdetoiminta jatkuu. Mennytta ei takaisin saa. Oppi kautta kantapään. Muutkin mokaa. Ei oo ihan haudan vakavaa.

En ole M kanssa sen koommin nähnyt ja toki olo helpottuu. Silti tietyt laulut, mitä kuunneltiin, saa silmät täyttymään kyynelistä. Mutta onhan kautta aikojen muutkin selvinneet eroista. Kuten mäkisankari Matti Nykänen, varmasti on häntäkin sattunut eräämmänkin kerran. Jotenkin se häntä vaan pitää nostaa pystyyn, mennä rinta rottingilla kohti uusia pettymyksiä.

Hyvää Vuotta 2019!

-Tähti