Aika vierii ja kaikenlaista on tapahtunut.

Päädyimme takaisin yhteen miesystäväni kanssa ja olen siitä NIIN onnellinen!!! Mä rakastan häntä täydestä sydämestä ja hän minua. Olemme puhuneet ja puhuneet, kaiken katkeruuden, mitä välillämme on ollut. Hän haluaa auttaa ja tukea minua, hän on ollut pahoillaan ja niin olen minäkin. En ollut oma itseni, kun lopetin suhteemme. Minun olisi pitänyt tukeutua häneen, mutta sen sijaan työnsin hänet pois. Ajattelin etten halua hänen joutuvan kärsimään siitä väsymyksestä ja huonosta olosta ja stressistä, mitä itse koin. En tajunnut ollenkaan,että sysäsin hänet todella huonoihin fiiliksiin.

Mutta, tästä seurasi itselleni aikapaljon harmia. Mustasukkaisuus. En ole ikinä ollut mustasukkainen, mutta nyt näen niitä peikkoja jokapaikassa ja kuvittelen mielessäni kaikenlaista. Hän ei ole pettänyt minua, suhde toiseen naiseen oli eromme aikana. Hän itsekin kutsui sitä laastariksi, hänelle oli tullut paniikki löytää heti joku uusi. Mielessäni pyörii nyt vain se, että hän on pystynyt löytämään toisen, ihastumaan ja minä jäin toiseksi. Näinhän se ei mennyt, mutta minkäs minä ajatuksilleni voin.

Kidutan itseäni kaikilla tyhmillä ajatuksilla. Kuinka hän kattelee muita naisia netissä, telkkarissa, salilla, uimarannalla jne.. Mulla on mennyt monta viikonloppua pilalle näistä johtuen. Mutta olen myös seurannut miestä, kun olemme olleet jossain, missä kauniita naisia parveilee. Ei hän niitä katso, näkee toki, mutta ei jää tuijottamaan. Onneksi. Hän saattaa havannoida ihan eri asioita, mitä minä ja se on ihanaa ja piristävää.

Olemme puhuneet tästä ongelmasta paljon ja toivon pääseväni siitä eroon, kun sitä tarpeeksi käsittelee. Ongelma on ihan turha, mieheni on kerta toisensa jälkeen sanonut, kuinka tärkeä hänelle olen, että hän arvostaa minua, että olen todella kaunis ja haluttava eikä ikinä halua ketään muuta. Hän on itkenyt monesti, kun on näitä asioita kertonut. Hän on todella kultainen ja kiltti ja uskon häntä, tietenkin. Ei hän tekisi mitään, mikä mua satuttaa. Nyt on itselläni ollut parempi kausi, kun olen päässyt tilanteen yläpuolelle, järki on voitolla tällähaavaa.

Haluan vaan nauttia elämästä ja meidän yhteisistä viikonlopuista. Meillä on yhteisiä harrastuksia, josta molemmat nauttii, me tehdään aina hyvää ruokaa ja syödään ihan rauhassa, ajan kanssa. Me puhutaan paljon ja ollaan sylikkäin, käsi kädessä. Hän ei todellakaan epäröi pussata keskellä väkijoukkoa, hän näyttää tunteensa. Hänen katseensa on niin intensiivinen, kun katsoo minua silmiin ja sanoo rakastavansa minua.

Toivon että pääsen mustasukkaisuudesta eroon, ettei se nakerra meidän välejä. Se on oikeasti todella hermoja vievää, masentavaa, pelottavaa, kuluttavaa, kun kokoajan miettii, että mitähän se toinen nyt touhuaa ja katselee. Me emme ole muuttamassa yhteen, joten emme ole yhdessä kokoajan. Yleensä viikonloput, mutta välillä haluan sillonkin omaa rauhaa ja mieskin tykkää, että on omaa aikaa. Mä en aio enkä halua alkaa häntä vahtimaan, ja kyllä minä luotan häneen ihan 100%, joten mitään ongelmaa ei pitäisi olla. Haluan olla hänelle se ihana nainen, jolta hän saa kaiken, mitä tarvitsee ja hän on minulle kyllä juuri se oikea mies, jolta saan kaiken. Ihan kaiken.

Ihanaa ja tunnelmallista elokuuta kaikille!

-Tähti