Exän kanssa reissattiin todella paljon. Hänen mielestään meillä oli varaa siihen, vaikkei rahaa ollutkaan ylimääräistä. Hän aina sanoi, kun haaveilin reissusta, että senkun varaat sen matkan, kyllä se jotenkin maksetaan. Joo, joskus maksettiin minun vähistä rahoistani, visaa en voinut käyttää, koska se oli aina tapissa. Toki usein kyseenalaistin hänen sanomansa ja vastasin ettei meillä todellakaan ole varaa, että kunhan haaveilen. Kuten viimeksi, kun matkasta puhuttiin ja meillä oli todella tiukkaa. Hän piti minua niin tiukilla ja mulla oli vielä lomautuksia, suuria vaikeuksia pärjätä vaikka säntillisesti yritti. Hän vaan tuumasi, että varaa meille vaan matka! Käsittämätöntä, mutta kun jälkeenpäin ajattelee, niin sehän oli osin juuri sitä vallankäyttöä, mitä se harrasti, eli pitää minun kukkaronnyörit niin tiukilla, etten koskaan voisi lähteä hänen luotaan. Mahdollisimman paljon laskuja maksettavaksi ja visa + toinen luottokortti tapissa.

Matkalaukujen pakkaamiseen hän ei koskaan osallistunut, minä pakkasin kaikille neljälle kaikki, jopa siis hänenkin tavaransa. Paitsi viime vuosina, lopetin sen ja hyvä niin. Miksi minun pitäisi pakata aikuisen miehen matkatavarat?? No, se pakkaaminen olikin hänelle sitten haastavaa ja toki olisin päässyt helpommalla, kun olisin vaan jatkanut entiseen malliin. Hän kiukutteli, etsi vaatteitaan ja eihän niitä löydy, ei ole kun yhdet alkkarit ja parit sukat jne... No sitten hän vietti lomansa niissä kamppeissa, mitä millonkin löytyi. Olemme siis asuneet tasan samassa talossa yli 20 vuotta ja vaatteet oli suurinpiirtein samoissa paikoissa, mutta hän ei vaan niitä löytänyt. Omituinen eukko kun vaatteetkin piilottaa :)

Itse matkalla sitten hän usein suuttui, millon mistäkin. Esim. kauan odotettu Thaimaan loma 6v sitten alkoi täysin katastrofaalisesti. Riidan aihetta en valitettavasti muista, mutta jotenkin se liittyi päivän ohjelmaan. Hän suuttui verisesti, aivan kuin olisin tehnyt jotain todella, todella pahaa. Siinä me aamupalan jälkeen, kauniissa ympäristössä ja lämpöisessä, sätimme toisiamme kuin pahaiset kakarat. Hän ei antanut yhtään periksi, hän oli ilkeä, inhottava, epäreilu, ei kuunnellut minua eikä halunnut ymmärtää. Käveli hyvin loukkaantunen oloisena terassia ympäri, erittäin raskain askelin ja uhmakkaana. Sellaisessa tilanteessa peli on jo täysin menetetty, siinä ei auta kuin aika. Tuommoista riitaa ei meillä koskaan saatu selvitettyä, koska siinä ei yleensä ollut päätä aikä häntää. Minä itkin ja olin todella murheissani, koska olin odottanut lomaa niin paljon, enkä todellakaan vaatinut yhtään mitään kummallista, sellaista rentoa yhdessäoloa vain. Enhän minä muutenkaan voinut vaatia mitään, turhaahan se olisi ollut. Meillä määräsi joku muu ja sen hirmumyrskyn merkeissä Thaimaan lomakin siis alkoi.

Tämän kirjoituksen aihe tuli mieleeni, koska kävin rakkaani kanssa lyhyellä viikonloppulomalla. Tulin siellä kipeäksi, menomatkalla alkoi kurkkukipu, joka oli seuraavana päivänä jo pahana ja kotimatkalla huimasi ja kuume nousi. Kävelimme reissussa aika paljon, siellä oli kylmä tuuli eikä mulla ollut pipoa mukana, onneks iso kaulahuivi suojasi kurkkua. Mitä teki rakkaani? Hän huolehti ulkona kokoajan siitä, että pysyisin lämpimänä, suojasi kehollaan minua tuulelta liikennevaloissa ja kyseli kokoajan miltä tuntuu ja halusinko palata hotellille. Hän ei vaatinut minulta mitään, hotellihuoneessa sain levätä rauhassa. Koko loma oli niin mukava, rento ja rakkaudentäyteinen, sellainen mikä mun mielestä loman pitääkin olla. Miksi pilata ainutlaatuisia asioita purnaamalla jotain ja suuttumalla, jos ei ole siis oikeaa syytä. En koskaan purnaa turhasta kotonakaan, en ole sellainen, minusta elämän pitää olla mukavaa, enemmän positiivisia ajatuksia kuin huonoja ja valitetaan sitten vasta, kun aihetta on. Olen edelleen kipeänä, kuumetta on ollut 38,5 ja kurkku on todella kipeä. Rakkaani tulee kohta käymään, hän käy kaupassa ja apteekissa, tekee minulle ruuan ja huolehtii, että kaikki on hyvin. Onko tämä tottakaan? On, tämmöinen suhteen pitääkin olla, että toiseen voi turvata. Voi olla heikko ja se toinen ei iske siihen heikkoon kohtaan, vaan auttaa! Olen todellakin löytänyt sen ihanan ihmisen, josta olen nuoresta tytöstä asti uneksinut. En olisi ikinä uskonut. että semmoisia miehiä on olemassakaan! Ajattelin kaikkien olevan kuitenkin itsekkäitä, kovia, saamattomia, joista ei tiedä, mitä niiden kanssa tapahtuu. Mutta tämä mies, hän on itse ollut naimisissa (eronnut nykyään) ja yhdessä saman naisen kanssa n. 30v, ja tottui tekemään kaikki heillä kotona. Ja se näkyy, ruuanlaitto onnistuu aina, hän ei koskaan valita, ettei jaksaisi, mutta nauttii myös todella paljon, kun minä teen välillä ruokaa. Siihen hän ei ole tottunut ja arvostaa sitä. Hän on siisti, ei todellakaan sotke koskaan mitään, aivan ihmeellistä, kun en ole tottunut sellaiseen. Todellakin rakastan tätä miestä ja tiedän ja tunnen, että hän rakastaa minua. Rakkaus on paljon enemmän kuin pelkät sanat, jotka voi toiselle sanoa aika kylmästikin. Väittää rakastavansa, vaikka se näkyy ja tuntuu, ettei rakkautta ole.

Älkää tyytykö vähempään!

Jos suhde mietityttää, niin yleensä siinä on jotain vikaa. Minä en ikinä enää tyydy sellaiseen suhteeseen, mikä ottaa enemmän kuin antaa ja missä en voi olla oma itseni.

Mukavia kevätpäiviä ihan jokaiselle :)

-Tähti