Olen miettinyt todella paljon ihmissuhteita eroni jälkeen. Olen huomannut joissakin läheisissä ihmisissä, että he eivät todellakaan voi hyvin parisuhteessaan tai he ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi, mitä ennen olivat. Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse päteä ja yrittää olla joku muu. Voi olla ihan oma itsensä ja kelpaa sellaisenaan toiselle. Molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus näkyy, kumpikaan ei hauku tai lyttää toista. Asioista voidaan puhua ja olla eri mieltäkin, molemmat ymmärtävät sen ja hyväksyvät toisen erilaiset mielipiteet. Olen itse nyt tällaisessa parisuhteessa ja kyllä se vaan tuntuu niin uskomattoman hyvältä! Mä voin sanoa, jos joku asia ei huvita, eikä toinen suutu siitä. Mä voin pyytää apua ja saan apua, aina. Voin olla heikko ja onneton ja toinen haluaa tietää, mikä vaivaa ja lohduttaa minua, etsii ratkaisuja. Mun ei tarvitse jännittää hänen kanssaan, voin rentoutua täysin eikä 10 vuotta kestäneet vatsavaivat vaivaa ollenkaan kuten ennen. Luottamus ja kunnioitus ovat parisuhteen isoimmat asiat, näin sen itse ajattelen.

Kirjoitan nyt kolmesta tuntemastani pariskunnasta, jotka huolestuttavat minua aika paljon ja pelkään, miten heille käy.

1. Suorittajat, haluavat että muutkin elää kuten he?

Mies ja nainen, nelikymppisiä, yhdessä n. 20 vuotta, kolme lasta 9-13 vuotiaita. Tämä perhe on kokoajan menossa, joku on heillä kylässä tai he ovat menossa aina jonnekin kylään. Nyt kun lapset on isompia, heillä alkaa olla omat menot, joten perhe on ihan levällään ihan joka ilta ja viikonloppu. Kyllä, siis ihan JOKA ilta ja viikonloppu. Heillä ei vanhemmat tarvitse unta ollenkaan (sarkasmia!)! Levätä ei saa. Aina pitää tehdä. Vanhaa taloa on nyt remontoitu niin paljon kuin vain suinkin pankista lainaa saadaan. Miehellä on hieno, uusi ja iso tila-auto työn puolesta, jolla tämä täydellinen perhe käyvät sitten sukuloimassa ja lomamatkoilla. Mies on muuttunut  suhteen aikana aivan eri ihmiseksi, mitä hän aikanaan oli. Hänelle näyttää olevan hienot kulissit kaikki kaikessa. Hänen mielestään hänen vaimo on viisas ja upea ihminen, jonka toiveet pitää toteuttaa. Mies tekee kaiken, mitä vaimo vaatii ja vaimohan vaatii. Kokoajan pitää olla joku paikka remontissa, pitää ostaa uusia huonekaluja, kaiken pitää kodissa olla aivan tiptop. Menin milloin tahansa heille kylään, siellä näyttää sisustuslehden sivuilta. Missä on lasten leikin jäljet? Lastenhuoneet on aina siistit. Heillä on leluja, mutta eikö niillä koskaan leikitä? Lapset on todella hiljaisia ja ujoja, vaikka ovat tavanneet ihmisiä pienestä pitäen ja paljon. Eräänä jouluaattona jopa vatsatautinen lapsi tuotiin suvun joulupöytään. Oli vissiin pakko. Ei voinut toinen vanhemmista jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, vaan sairas lapsi tuotiin sukulaisten keskelle. Mietin, milloinkahan perheen pää palaa loppuun? Hän on perusluonteeltaan vaatimaton, hiljainen pohdiskelija, ystävällinen ja mukava mies. Hän nauttisi ihan varmasti leppoisista viikonlopuista perheen seurassa, jotain pientä touhuten. Nykyään hän näyttää jotenkin maaniselta (huono ilmaus) tai sellaiselta, että on pakko mennä ja jaksaa, on ylipirteä ja oikeasti jo ärsyttävä.

2. Yhdessä lapsen vuoksi? Ei mitään yhteistä.

Mies ja nainen, nelikymppisiä, yhdessä olleet yli 20v, yksi lapsi 4 vuotias. He olivat pitkään kahden ja kävivät ahkerasti keikoilla ja kaikenlaisissa tapahtumissa. Lapsihan muuttaa paljon ja nyt tuntuu, että heillä on jotain hukassa. Yhdessä on vaikea olla. Lapsen ruokailuista ja päiväunista ja rutiineista tulee riitaa. Mies leikittää lasta, keikauttaa lasta hartioiden ympäri tms ja lapsi ihan selvästi nauttii ja kikattelee, heillä on hauskaa. Äiti katsoo sivusta ja luo paheksuvia katseita ja sitten ärähtää että eikö tuo jo riitä. Nainen on liian tarkka konrtollifriikki lapsen suhteen. Todella tiukat rutiinit, herätys tiettyyn aikaan, aamupala, lounas, päiväunet jne... pitää toteuttaa millintarkasti. Kyllä lapsella pitääkin olla rutiinit, mutta tässä suhteessa niistä tulee riita, sillä mies antaisi vähän enemmän jo periksi lapselle, lapsen ja äidin välillä on isoja riitoja asiasta, äiti ei anna periksi ja lapsi huutaa ja kiukuttelee. Vanhempien välillä ei ole kunnioitusta toisia kohtaan. He eivät vietä viikonloppuja yhdessä, vaan aina jompikumpi vanhempi on jossain päin Suomea hotellissa, mökillä tms. Heillä ei ole toisilleen mitään annettavaa. Luulen, että he ovat yhdessä vain lapsen takia ja jo kauan heidän elämäänsä seuranneena voisin kuvitella, että he ovat päättäneet "vain asua yhdessä", että mitään oikeaa parisuhdetta tuskin on. Muutama kuukausi sitten he olivat jo eron partaalla, mutta saivat ilmeisesti puhuttua ja sovittua riitansa ja ovat jatkaneet yhteistä elämää. Kumpikaan ei vaikuta tyytyväiseltä eikä todellakaan onnelliselta.

3. Liikaa lapsia, velkaa ja liian pieni talo

Mies ja nainen n. 35 vuotiaita, yhdessä n. 20 vuotta. 5 lasta, joista 4 koululaisia ja yksi 1 vuotias. Tätä pariskuntaa tunnen huonoiten, mutta olen seurannut heidän elämää jo melkein 10 vuotta. Heillä on liian pieni talo tuohon lapsimäärään. Uutta taloa ei ole vara rakentaa eikä oikein tätä vanhaa laajentaa. Nainen halusi väkisin neljän lapsen jälkeen vielä sen yhden. Miksi? Mies ei halunnut. Hän ajatteli, että lapset alkaa olla jo isompia ja pärjäävät hyvin keskenäänkin pieniä aikoja. Hän olisi halunnut viettää vaimon kanssa aikaa myös kahden välillä. Autokin piti vaihtaa, kun nuorin lapsista syntyi. Mies myöntyi lapseen, vaimo sai mitä halusi ja parisuhde on huonossa jamassa. Miksi mies myöntyi lapseen? Olisi kannattanut pitää päänsä ja sanoa, että minä en halua enempää lapsia, piste. Mies ei enää viihdy kotona, jossa on aina sekaista, koska vaimo ei tietenkään jaksa eikä ehdi siivota. Mies käy töissä päivät ja illat harrastelee kavereitten kanssa millon mitäkin. Tulee myöhään kotiin ja raivoaa vaimolle, kun on niin sotkusta. No, miksi mies ei voi auttaa vaimoa? Veisi vaikka kaikki lapset jonnekin, jotta vaimo saisi palautua ja huokaista, ehkä siivoillakin. Miksi mies itse ei voisi siivota? Hän ei jostain syystä halua antaa parisuhteellee mitään, varmasti se nuorimmainen lapsi hiertää pariskunnan välejä. Heillä ei oikein ole varaa erota. Ainoa vaihtoehto voisi olla, että vuokraavat yksiön jostain läheltä ja toinen vanhemmista asuisi siinä viikon ja seuraavalla viikolla vaihto ja lapset saisivat asua talossa kokoajan. Viiden lapsen kanssa muuttaminen erilleen on niin kallista, että se ei onnistu.

Luin viime viikolla lehdestä otsikon, että suomalainen nainen, julkisuudesta tuttu, erosi alkuvuonna ja hänellä oli sitten jo viikossa uusi mies. Nyt nämä ovat muuttamassa yhteen, nainen siis muuttaa Tampereelta Helsinkiin. Tampereelle jää ilmeisesti ex-mies. Heillä on kouluikäinen lapsi. Miten lapsen koulunkäynti järjestetään? Uudella miehellä on kaksi lasta. Pariskunta on tuntenut toisensa hädintuskin puoli vuotta ja nyt on ihan pakko muuttaa yhteen. Miksi?? Olisivat antaneet ensin hiukan aikaa lapsille sopeutua tilanteeseen. Olisivat antaneet ensin parisuhteen kehittyä. Luulisi, että molemmat tietää, kuinka "auvoista" yhdessä asuminen onkaan ja mitä riskejä siihen sisältyy. Kun on uusioperhe, niin varmasti tulee ongelmaa vanhempien ja lasten välillä.

Itse seurustelen miehen kanssa, jolla on kaksi teini-ikäistä lasta. Ollaan vietetty yhdessä paljon aikaa, mutta usein, kun lapset ovat isällään, niin minä vaan käyn illalla joskus pari tuntia siellä olemassa. Ihan siksi, että lapset tottuu muhun, mutta saavat olla isänsä kanssa myös keskenään. Itselläni lapset on isompia ja haluan myös heidän kanssaan viettää aikaa keskenään, ilman että mieheni on siinä. Miehellä on omakotitalo, ja jos vähän huonejärjestystä miettisi, niin varmasti mahduttaisiin sinne kaikki. Mutta en todellakaan halua muuttaa. Olemme keskustelleet asiasta, eikä mieskään halua, että muuttaisimme yhteen. Hän tajuaa tilanteen mahdottomuuden. Minä haluan eron jälkeen edelleen omaa aikaa ja haluan säilyttää itsenäisyyteni. Haluan säilyttää välini lapsiin hyvinä, että heille ei ainakaan siitä tule hyläyksi tulemisen tunnetta yhtään enempää. Jos muuttaisimme yhteen, ihan varmasti tulisi kaikenlaista kahnausta, ihan jo lastenkin välillä, ja se vaikuttaisi parisuhteeseen. Minä haluan että tämä suhde saa kehittyä ihan rauhassa, aikuisten väliseksi suhteeksi, jota ei rasitä mikään ylimääräinen. Erossa on jokatapauksessa kaikenlaista ongelmaa ja säätöä, että ihan jo siitäkin tulee rasitusta.

Tuntuu, että parisuhteelta odotetaan nykyään ihan liikaa. Pitäisi antaa toiselle ihmiselle aikaa ja edetä kuitenkin mieluummin hitaasti kuin nopeasti. Kun taas ollaan siinä pisteessa, että parisuhteesta ei ole jäljellä kuin ilkeily ja vaatimuslista, niin pitäisi pystyä puhumaan toisen kanssa, mitä vaihtoehtoja oikeasti on. Kukaan ei jaksa huonossa suhteessa antaa niin paljon kuin voisi eikä toinen saisi vaatia liikoja.

Hyvää kesää kaikesta huolimatta!

-Tähti