Minulle on tullut eron jälkeen pari ongelmaa - herkuttelu ja tissuttelu.

Kun pääsen töistä ja menen kotiin, niin olen onnellinen siitä, että on kaunis, oma koti. Minä olen siellä oman elämäni herra ja saan olla siellä melkein miten tahdon. Voin katsoa telkusta juuri sitä ohjelmaa mitä milloinkin haluan. (Tässä pitää mainita nyt tämän vuoden Temptation Island, jossa on mukana yksi mies, joka pelailee ihme pelejään, kuvittelee että kaikki pyörii hänen napansa ympärillä, haluaa jatkuvasti aiheuttaa puolisolleen pahaa oloa ja tekee tasan ihan mitä lystää sillä verukkeella, että puoliso ymmärtäisi itseään?? Puolison silmät on avautuneet ja hän alkaa näkemään miehensä, millainen narsu se onkaan. Mielenkiintoista..)

Mutta siis, iltasella voin laittaa kynttilöihin tulet ja katsella mieliohjelmia. Ja samalla on todella mukavaa nauttia lasi viiniä, toinenkin lasi, tölkki olutta... Ehkä mässyttää karkkia, suklaata, ja jäätelöä. Olen jäänyt ihan koukkuun Aino kinuski-karpalo -jäätelöön, se on niin pehmeää ja niin hyvää :) Kukaan ei valita, kukaan ei katso syyttävästi.

Ja sitten kun alan nukkumaan, iskee kauhea morkkis. Oliko pakko ottaa viiniä tänäänkin? Kaljaa?? Herkkuja?? Miksi?

Niin, miksi minulle on jäänyt tuo tapa pahasti päälle? Kun muutin pois entisestä kodistani, minua pelotti ja hirvitti, ja samalla oli kuitenkin ihana vapaus. Otin viiniä jos satoi (niin tunnelmallista), paistoi (ihanan aurinkoista), masenti (pakko saada viiniä, se auttaa) tai olin oikein iloinen (korostetaampas tätä iloisuutta viinillä). Yhä harvemmin oli niitä päiviä, etten ottanut mitään. Ja sitä on jatkunut tähän päivään saakka. Olenko alkoholisti? Ehkä niinkin, mutta en juo aamusta iltaan, koskaan en ole juonut. Illassa menee max 3 lasillista viiniä vichylä lantrattuna ja yksi tölkki kaljaa. Siitä on tullut huono tapa.

Ja siitä on todella vaikea päästä eroon.

Ja siitä tule lisää painoa.

Minun rakkaani ei tästä tiedä, en ole kehdannut kertoa. Kyllä hän varmasti yrittäisi auttaa, siitä ei ole epäilystäkään. (Me nähdään viikolla 1-2 iltana pari tuntia kerrallaan, en ole yöpynyt hänen luonaan kun hänellä on lapset ja viikolla haluan olla kotona omien lasteni kanssa tietenkin.) Haluaisin päästä edes jotenkin alkoholin herraksi. Aamulla olen vahvasti sitä mieltä, että tänään en ota mitään. Päivän päälle tilanne alkaa muuttumaan, että ehkä se lasi viiniä olisi ihan paikallaan. Välillä taas puhuttelen itseäni, että ei se nyt käy, tänään en ota mitään. Voin olla aika myöhään iltaan vielä sitä mieltä, etten ota. Sitten jossain vaiheessa, jalat kuljettaa keittiöön, kädet aukaisee jääkaapin oven, kaataa lasiin viiniä, nostaa huulille ja nielaisukin tulee ihan itsestään. Ja sitten kun ottaa sen ensimmäisen, niin ihan takuulla ottaa toisenkin.

Kun on ollut ilta, etten ota, saan paljon enemmän aikaiseksi. Voin käydä lenkillä, siivota ja jutella lasten kanssa enemmän ja syvällisemmin. Olen tosi onnellinen ja hyväntuulinen, että selvisin illasta! Aamulla on hyvä olo ja sitä ajattelee ettei seuraavanaan iltana ota. Mutta..

Miksi en iltaisin kaiva sitä kahvakuulaa esille ja jumppaa sen avulla itseäni hikeen? Miksi en saa tehtyä edes vatsaliikkeitä enää? Miksi en käy ulkoilemassa enemmän? Pyöräilemässä? Mikä helvetti minuun on mennyt? Miksi vaan juon ja herkuttelen, kun tiedän, että se ei ole hyväksi minulle? Miksi pahoinpitelen itseäni noin? Enkö rakasta itseäni? Olen kuitenkin onnellinen, koen olevani tasapainossa ja tyytyväinen eläämääni kuin koskaan aikaisemmin!

Särkynytsydämiset aina juovan tuntuvat
Hukuttaakseen murheet, jotka kelluu kuin untuvat
Ja ehkä elämä on vain huonoa pilaa, mutta mehän hekotetaan
Niin että kukahan seuraavat tilaa, sillä kai me ne otetaan

Niimpä niin, aina tuntuu olevan joku ongelma. Saa nähdä, miten tästä selviän. Mua todella ahdistaa koko asia ja haluaisin avautua jollekin. Mutta kuka on se oikea ihminen? Palaan varmasti tämän asian tiimoilta vielä, luulen etten ole ainoa.

-Tähti